Kipu vaikuttaa aivoihin monella mekanismilla. Yksinkertainen, ohimenevä kovakaan kipu ei vielä ehdi saada aikaan merkittäviä muutoksia keskushermostoon, mutta pitkittyessään kipu tuottaa monenlaisia haitallisia vaikutuksia.
Vanha, yksinkertainen malli kivusta perustuu ajatukseen siitä, että kipupäätteessä koettu ärsyke etenee hermoa pitkin aivoihin, joissa se saa aikaan tietynlaisen ärsykkeen ja tietynlaisen vasteen aivoissa. Nykytietämyksen mukaan kipu on kuitenkin aina yksilöllinen ja muuntuva reaktio, joka ei ole aina samanlainen edes saman yksilön kohdalla. Kipu on enemmänkin kokemus aivoissa, jonka voimakkuus ja kesto riippuu hyvin monista tekijöistä. Kunkin yksilön kokemukset jo lapsuudesta asti, koulutus, elämäntilanne ja käsitys kivun aiheuttajasta vaikuttavat kokemuksen laatuun. Kipu on myös saatavissa hallintaan erilaisin keinoin riippuen siitä, mitkä ovat kipuilijan omat edellytykset hallita kipua. Osittain näistä persoonallisista tekijöistä riippuukin se, kuinka helposti kipu kroonistuu. Pitkittyneen kivun hallinnassa on olennaista, kuinka hyvin yksilön oma kivunhallinta kehittyy, kuinka hyvin hänet saadaan ymmärtämään kivun luonne ja merkitys ja kuinka hän oppii luottamaan siihen, että hän pärjää kipunsa kanssa. Liian pitkään jatkuessaan krooninen kipu voi rakentaa aivojen hermoverkostoon taustaprosessin, ikään kuin haittaohjelman, joka on välillä lepotilassa ja välillä aktivoituu. Aktivoivana tekijänä voi olla jokin epäjohdonmukainenkin seikka joka on jotenkin liittynyt alkuperäiseen, prosessin käynnistäneeseen kipuun.
Kipu on myös omiaan heikentämään yöunen laatua. Aivojen palautuminen valveillaolon aiheuttamasta kuormituksesta vaatisi kuitenkin riittävästi hyvälaatuista unta.
Ihmisen aivoissa on noin 100 miljardia aivosolua, ja kun näistä kullakin on noin 10 000 liitosta ympäröiviin soluihin, on selvää, että aivojen hermoverkostossa tapahtuva sähkökemiallinen toiminta on erittäin vilkasta. Tuo sähkökemiallinen aktiivisuus kerryttää aivoihin kuona-aineita, ja nuo kuona-aineet pitää saada poistetuksi. Kuona-aineiden huuhtominen aivoista, ja samalla ylimääräisen datan, esimerkiksi tarpeettomien muistinpätkien poistaminen tapahtuu ihmisen nukkuessa. Aivoja ympäröivä ja aivojen sisällä oleva aivoselkäydinneste virtaa nukkuessa huomattavasti valvetilaa vilkkaammin, ja tällöin aivot ikään kuin huuhdellaan kuona-aineista. Mikäli huuhtelu häiriytyy syystä tai toisesta, kuona-aineita pääsee kertymään aivoihin. Tämä altistaa useille aivosairauksille, mm. Alzheimerin taudille.
Unessa on havaittavissa useita eri vaiheita, jotka toistuvat syklisesti koko unen ajan. Aivojen nestekierto vilkastuu etenkin syvän unen vaiheessa jolloin aivojen aktiivisuus on vähäisintä. Syvää unta on yleensä enemmän alkuyöstä, aamua kohti uni on pinnallisempaa ja sisältää enemmän REM-unta jossa nähdään tyypillisesti paljon unia.
Syvän unen ohella myös liikunta lisää aivo-selkäydinnesteen virtausta. Esimerkiksi juoksun jälkeen virtaus on lähes yhtä vilkasta kuin syvän unen vaiheessa. Tässä onkin yksi todennäköinen syy liikunnan hyödyllisyyteen tiettyjen aivosairauksien ennaltaehkäisyssä.
Asko Koskeli
OMT-Fysioterapeutti
Tekstin kirjoittaja on FysioSataman toimitusjohtajana toimiva OMT-terapeutti, joka on erikoistunut myös kivun hoitoon.
